Vinyyleistä USB-tikkuihin – DJ-alan historia ja nykyisyys

Teknologian kehitys vaikuttaa kaikkiin aloihin, mutta erityisesti niihin ammatteihin, joissa käytetään teknisiä laitteita. DJ:n työkalut ovat kokeneet suuria muutoksia vuosien saatossa, eikä nykyiset huippu-DJ:t välttämättä osaisi lainkaan työskennellä analogisilla laitteilla aiempien legendaaristen tiskijukkien tavoin. Samoin kuin esimerkiksi elokuvien leikkaaminen, on DJ-toiminta siirtynyt puhtaasti digitaaliseen muotoon. Mutta vaikka teknologia on muuttanut välineitä, musiikin miksaamisen ja sämpläämisen periaatteet ovat säilyneet entisellään. Digiaika on tosin tuonut omia lisämausteitaan DJ:n työhön dekkien välillä vaihtamisen lisäksi.

DJ on käsitteenä yllättävän vanha. Termiä disc jockey käytti ensimmäisen kerran tiettävästi radiojuontaja Walter Winchell vuonna 1935. Hän kuvasi tällä termillä kollegaansa Martin Blockia, joka jockeyn tavoin “ajoi ulos” musiikkia kaiken kansan kuultavaksi lähetyksissä. Tällöin oli kyse puhtaasti musiikin soittamisesta, eikä DJ-toiminta ollut sellaista, jollaisena se tänä päivänä tunnetaan. Silti jo vuonna 1943 Jimmy Savilesta tuli ensimmäinen ihminen, joka käytti rinnakkain kahta levysoitinta (eng. turntable). Se mahdollisti katkeamattoman musiikin soittamisen.

Ensimmäiset varsinaiset DJ-tupladekit markkinoille

Jimmy Savilen ajatus kahdesta levysoittimesta levisi nopeasti moniin radiokanaviin ja yökerhoihin, mutta vasta 1960-luvun puolivälin tienoilla markkinoille alkoi ilmestyä varta vasten DJ-toimintaan tarkoitettuja miksereitä ja muita laitteita. Yhdysvaltalainen DJ Francis Grasso kehitti 60-luvun lopulla muutamia DJ-alan tärkeimpiä tekniikoita, kuten beatmatchingin eli kahden raidan temmon synkronointi yhteen. Vuonna 1973 puolestaan Jamaikassa DJ Kool Herc oivalsi, että levysoittimilla pystyttiin pelkän musiikin toistamisen lisäksi myös manipuloimaan raitoja pysäyttämällä, nopeuttamalla ja spinnaamalla levyjä vastakkaiseen suuntaan.

Technics julkaisi vuonna 1974 SL-1200-turntablensa, jonka seuraaja, SL-1200 MK2, oli aina 2010-luvulle asti yksi suosituimmista levysoittimista tiskijukkien keskuudessa. 1970-luvulla startannut hip hop -kulttuuri edesauttoi DJ-laitteiden kehitystä ja uusien tiskijukkien tulemista genren pariin. Valtaosa DJ:istä soittivat tuohon aikaan MC:iden kanssa. Tällaisia DJ–MC-duoja nähdään paljon yhä tänäkin päivänä keikkalavoilla. Grand Wizard Theodore jäi konemusiikin historiaan skrätsäyksen (eng. scratching) kehittäjänä: hän keksi vahingossa vuonna 1975, kuinka levyjä pystyi ns. “hinkkaamaan” edestakaisin levysoittimilla vahingoittamatta niitä.

Pop-musiikki saa enemmän DJ-elementtejä

1980-luvulla DJ-kulttuuri oli jo tuttua etenkin Yhdysvalloissa, ja sen vaikutus alkoi näkyä yhä enemmän myös hip hop -piirien ulkopuolella. Aerosmithin ja Run-DMC:n yhteinen jättihitti Walk This Way oli historian ensimmäinen hip hop -kappale, joka ylsi arvostetulla Billboard Hot 100 -listalla kymmenen kuumimman kappaleen joukkoon. Biisin tuotannossa käytettiin DJ:tä, joka oli tuohon aikaan hyvin poikkeuksellista pop-musiikissa. Siitä alkoi tiskijukkien kulta-ajat, ja 1990-luvun alun rave-kulttuuri tuotti historian ensimmäiset DJ-supertähdet, tosin paikallistasolla.

CD-levyt olivat olleet markkinoilla jo vuodesta 1983 asti, mutta vasta 1990-luvun alussa optinen CD-levyformaatti oli syrjäyttänyt LP-levyt markkinoilta siinä määrin, että yhä harvemmat albumit julkaistiin LP:llä. Se tuotti ongelmia tiskijukille, sillä koko musiikkigenre oli perustunut juuri vinyyleihin. Ja koska CD-levyjä ei voitu käyttää DJ-toiminnassa, tilanne näytti hetken aikaa pahalta, kunnes MP3-pakkausformaatti esiteltiin 1993. Häviöllinen pakkausmuoto oli äänenlaadultaan heikompi kuin vinyylit tai CD:t, mutta se oli äärimmäisen käytännöllinen, ja siksi se yleistyi alalla.

MP3 muuttaa laitekantaa

Vinyylien hiljalleen poistuessa tiskijukkien keikkalaukuista, täytyi DJ:iden ottaa uutta teknologiaa käyttöön. Hiukan ennen vuosituhannen vaihtumista markkinoille ilmestyi ensimmäiset MP3-levysoittimet, jotka toimivat käytännössä kuin nykyiset dekit: digitaalisia tiedostoja pystyi soittamaan mekaanisten “levysoittimien” kautta, jolloin skrätsääminen ja levyn nopeuden hallitseminen oli edelleen mahdollista, vaikkakaan ei enää autenttista. Mekaanisten dekkien tuominen markkinoille kuitenkin auttoi vinyyleihin tottuneita DJ:itä omaksumaan uuden ja alaa mullistavan ääniteformaatin. Nykyään aitoja vinyylilevysoittimia käytetään harvakseltaan lähinnä tehosteina DJ-seteissä.

Suurin etu MP3-tiedostoihin siirtymisessä oli luonnollisesti se, että kaikki kappaleet olivat välittömästi saatavilla, eikä levyjä tarvinnut olla jatkuvasti vaihtamassa. Musiikkikirjastot kulkivat koneen kovalevyillä ja nykyään jopa muistitikuilla. 2010-luvulle tultaessa ohjelmistot ja kontrollerit ovat muuttuneet niin pitkälle ohjelmoiduiksi ja helppokäyttöisiksi, että DJ:ksi voi alkaa suhteellisen vähällä opettelulla käytännössä kuka tahansa. Tiskijukkien omat soundit ovatkin nousseet entistä suurempaan rooliin: vaikka DJ soittaa toisten artistien kappaleita, jokaisella on omat suosikkigenrensä ja oma miksaustyylinsä.

Ei enää pelkkää musiikkia

Visuaalisuus on nykyään olennainen osa isoja DJ-keikkoja. Kuten kaikki live-musiikki, myös konemusiikki on joutunut satsaamaan äänentoiston lisäksi myös valotekniikkaan. Suuret DJ-keikat ovat nykyään todella näyttäviä kokonaisuuksia lasereineen ja strobovaloineen, puhumattakaan savukoneista ja pyrotekniikasta. Myös videot ovat tulleet jäädäkseen DJ-kulttuuriin – nykyään on olemassa jopa miksereitä, joilla voi ohjata samanaikaisesti kahta dekkiä sekä taustavideoita. Fanit, eli kuluttajat, haluavat entistä enemmän vastinetta rahoilleen, ja siksi DJ:iden on pitänyt vastata tähän kysyntään nostamalla keikkojen tuotantoarvoa.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Etenkin paljon tekniikkaa sisältävien ammattikuntien, kuten tiskijukkien, tulevaisuutta on vaikea tarkalleen ennustaa. On silti todennäköistä, että live-elementteihin tullaan panostamaan entistä enemmän. Jo nyt on olemassa jos jonkinlaista rumpukonetta ja touchpadia, joiden avulla voi ajaa keikoilla miksatun äänen päälle erilaisia efektejä ja sampleja. Äänentoistotekniikka paranee koko ajan, musiikin tuotantomenetelmät kehittyvät sekä DJ:iden ammattitaito kohoaa vuodesta toiseen. Virtuaalitodellisuuden lisääminen osaksi keikkakokemusta voi olla seuraava iso kehitysaskel, mutta sen toteuttaminen suurelle massalle on vielä vaikeaa.

Leave a Comment